Kun aikansa on kikkaillut ja poistunut mukavuusalueeltaan, alkaa pikkuhiljaa palata juurilleen. Mutta ei ilman eväitä. Matkalta on tarttunut kovasti uusia juttuja, joita tulee käytettyä ja sovellettua yhteen sen kaiken vanhan ja tutun kanssa.

Värien puolella olen todellakin ottanut onkeeni. On pitänyt erehtyä ja kokeilla uudelleen. Välillä hammastakin purren testata jotakin aivan liian vieraalta tuntuvaa. Kummasti silmät ovat auenneet. Olen ollut melkoisessa sumussa aiemmin luullen, että vain suppea väriskaala sopisi minulle.

Lisäksi erityylien yhdistely tuntuu nyt luontevammalta. Boheemia, rockia, hippiä, klassista, preppyä... kaikesta löytää osia, joita voi hyödyntää. 

fashion-normal.jpg

Sekoilu erilaisten tyylien ja värien maailmassa on tuonut paljon vaatevarastooni, mutta myös ihan minuun itseeni. Jonkinlainen ymmärrys omista hyvistä puolista on vahvistunut, kun on uskaltanut heittäytyä ulos omasta kuplastaan. 

Edelleen matka erilaisten muotivillitysten maailmassa jatkuu. Ja tulee aina jatkumaan. Nyt olen kuitenkin sellaisessa pisteessä, että tiedän, mille pohjalle rakennan. Olen laajentanut suppeita käsityksiäni niin eri tyyleistä, värimaailmoista kuin materiaaleista ja leikkauksistakin. Mutta perukseltaan edelleen olen se korsetteja rakastava, saapikkaita kuolaava, rock-henkinen hörhö. Nyt uskallan vain sekoittaa verkkosukkien joukkoon niin paljon muutakin.

Olen usein kadehtinut ihmisiä, jotka näyttävät aina hyvältä ja itseltään. Heitä, joilla on oma tyyli. Asiaa kun ajattelee paremmin, tajuaa kyllä, että kukaan ei AINA näytä viimeisteltyltä. Mutta he, jotka useimmiten kuitenkin näyttävät loistavalta/kauniilta/tyylikkäältä, ovat niitä, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Siksi ne vaatteetkin näyttää kivoilta.

mirror-self-reflection-image-normal.jpg