Kävin Tallinnassa ja missio oli täydentää taidetarvikevarastoa ja etsiä äidille ompelutarvikkeita. Osa etsimistäni asioista löytyi, osa ei. 
Olin varautunut kylmään ja sateiseen säähän, koska sellaista luvattiin. Kuitenkin koko aamupäivä ja pitkälle iltapäivään aurinko porotti melko lujaa joten kuumahan sitä tuli kierrellessä. Illemmasta vettä alkoi kuitenkin tulla, joten silloin olin tyytyväinen, että päällä oli hieman enemmän.

Taas sitä sai todeta myös sen, miten huolettomalla tavalla paikalliset ovat tyylikkäitä. Osalla oli kumpparit jalassa ja silti kokonaisuus toimi ja oli hienostunut. Jopa ns hätäponnarit näytti laitetuilta, mutta tähän vaikuttanee myös se, että asukokonaisuudet olivat toimivia ja ponnari ikäänkuin jatkoi huolettoman tuntuista ja mutkatonta tyyliä. 
Kun sadepilvet sitten saapuivat pisti silmään aivan uudella tavalla ihmisten sateenvarjot. Että ne oli kauniita! Ei voinut puhua vain sateensuojasta, vaan asusteista. Ihmiset ovat selvästi myös valmiita maksamaan kauniista sateenvarjoista, sillä useamassa paikassa oli myynnissä kauniita varjoja, jopa yli kahdensadan euron hintaan.

Mutta olivatpa paikalliset miten tyylikkäitä tahansa, ei sielläkään kaikki osaa kävellä korkokengillä. Se on asia, joka pistää ikävällä tavalla silmään aina, vaikka ihminen olisi miten kaunis, tyylikäs ja trendikäs. Jos korkojen kanssa kävely ei luonnistu harjoittelustakaan huolimatta, jättäisin ne suosiolla ostamatta. Horjuva kävely näyttää paitsi ikävältä, myös varmasti tuntuu siltä. Eräskin neito näytti siltä, että toinen nilkka napsahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Suosittelen kaikille reissua Tallinnaan erityisesti keskellä viikkoa, jos on tulossa kiertelemään ja ostoksille. Laivallakin on paljon rauhallisempaa (ei varmasti tarvitse selitellä miksi).