On varmasti tullut jo harvinaisen selväksi, että olen fani. FANI. Siis oikein kantafani. Minä olen kuunnellut Apista jo silloin, kun pojat olivat ihan noubadeja. C-kasetilla omat suosikkibiisit vouvasi melko rankasti, mutta teiniangstilla kuorrutetut fiilikset vaati ne kyseiset kipaleet ilmaan aina uudelleen ja uudelleen.

Odotukset keikan suhteen oli korkealla, vaikka alunperin harmitti, että lavan eteen ei ollut nyt asiaa. Jokaisella keikalla olen muuten ollut AINA ihan edessä. Mutta nyt. Tämä ei ollut keikka. Tämä oli spektaakkeli.
Ja koko tapahtuman ajan lavalta huokui sellainen energia ja mahtava fiilis, että ottaisin uusiksi heti jos vain mahdollista. 

Jätkät olivat selvästi saaneet toteuttaa lähes kaiken, mitä artisti nyt voi haluta toteuttaa. Oli valoshowta, oli tulta, oli zombeja, oli tanssijoita, oli viulisteja...oli KOVA! Sanoin ei voi kuvata, mitä eilen tarjolla oli. 

Tuukkakin pärähti lavalle ja kiemurteli vanhaan tuttuun tapaansa. Miten kukaan voi soittaa ja liikkua samaan aikaan noin?!? Mitä tuloo uuteen basistiin, Villeen, niin toimii. Ja läskibasso on seksikkäin instrumentti ikinä. 
Villen nimmari vielä puuttuu kokoelmasta. En ole tajunnut kurkata kristallipallooni menneinä vuosina, kun Ville on dj-kopissa mansen yössä häärännyt, että olisi pyytänyt etukäteen nimmarin. Oh well...
Jotakin odotettavaakin jäi, sillä keikka dvd on tilauksessa ja pärähtää helmikuun lopussa kotiin.

Kundit kiittelivät fanejaan monta kertaa ja kertaakaan se ei tuntunut esitetyltä vaan nimenomaan pyyteettömältä. Jätkät totesivat, että me emme voi tietää, mitä tämä merkitsee heille. Mutta hyvät pojat. Kyllä me tiedetään. Te olette aikojen alussa kaikesta kapinasta huolimatta halunneet hyväksyntää. Ja yhtä lailla mekin. Vaikka te olette ne, jotka heiluu lavalla, me olemme yhtä lailla teidän hyväksyntäänne hamuamassa. Ollaan kaikki yhtä limaisia ja suomuisia.

DSCN1807.jpg


DSCN1797.jpg

DSCN1791.jpg

DSCN1781.jpg

DSCN1776.jpg

IMG_7627.jpg

IMG_7587.jpg