Eräs työpäivä juttelin työkaverin kanssa siitä, miten erilaiselta sitä näyttää vapaa-ajallaan verrattuna työ-lookiin. Kuinka sitä on vaatekaapissa iso kasa ns työvaatetta ja jossakin alla vielä isompi kasa niitä, jotka ovat oikeasti omannäköisiä ja oloisia, mutta joita ei pääse käyttämään kuten ennen. Ja koska työelämässä on ollut jo hyvän tovin, sitä vapaa-ajalla on jo vähän jopa hukassa sen suhteen, että mikä se ihan oikea oma tyyli nyt olikaan.

Aikoinansa, kun olin rautakaupassa duunissa, tilanne oli tavallaan helpompi. Työpaikan puolesta tuli työpaidat ja kengät, housuina toimi yleensä farkut. Työvaate oli todellakin TYÖvaate. Sama homma oli ruokapuolella.
Nyt muotimaailmassa sitä on pitänyt ikään kuin kehittää oma tyyli, joka tuntuu jokseenkin omalta, mutta on hillitympi versio siitä oikeasta minästä. Työpaikka kuitenkin ohjeistaa pukeutumista, joten rajoitteita on.

Onko ihme, että vaatekaappi on siis täynnä? Siellä on paljon erilaisia asukokonaisuuksia ajatellen työpäiviä. Työt kuitenkin vievät ison lohkon ajasta. Eilen katselin mitä tänään laittaisin päälle kun pääsen katsomaan Apulantaa, ja sieltä se oikea minä kurkisti. Kaikkien hilittyjen ja jopa minulle outojen vaatteiden alta löytyi kaikki ne ihanat hameet, topit, ketjut, korsetit, vyöt ja korot. 
Ehkä ihmisten ikäkriisit osittain johtuu siitäkin, että sitä hukkaa osan itsestään työelämän (ja perhe-elämän) pyörteisiin. Varsinkin jos ei itse kuulu sellaiseen ns valtavirta väestöön. Erilaiset joutuvat löytämään itsensä uudelleen parikin kertaa. 
Menee nyt hieman hapatukseksi, ja itsehän en tässä mitään kriiseile. Lähinnä harmittelen. 

Harmittelen myös sitä, että olen osan sitä omaa itseäni myynyt kirppiksellä pois. Koska olen todennut, että en ole käyttänyt jotakin vaatetta vuoteen. Nyt herään siihen, että en ole päässyt käyttämään, vaikka haluaisin. Ja harmittaa, että olen sitten mennyt hävittämään muutamia suosikkejani vain koska en voi töissä niitä pitää.

No mutta. TÄNÄÄN aion sen oikean minän kaivaa vaatehuoneesta ulos silläkin uhalla, että pistän liikaakin silmään katukuvassa. Ja kuten olen aina sanonut: jos ei kestä katsoa, käännä pääsi. 


IMG_5765.jpg
Kirppislöytö vähän ajan takaa. Ei kuitenkaan ehkä keikkakamaa, ainakaan näin talviaikaan ;)