No niin. Lindexin asustevalikoima huuteli houkuttelevasti. Tai ei se edes huudellut. Se KIRKUI ja KOVAA. 
Laukkua olin vilkuillut jo nettikaupassa, mutta en ollut tajunnut, että se on toiselta puolen musta ja toiselta valkoinen! Jotenkin nämä kohokuviot/tekstit puhuttelee mua ihan tajuttoman lujaa. Tulee mieleen salmiakki aakkoset. Lisäksi laukku on todella näppärän kokoinen. Ja kuka ei näppärän kokoista laukkua tarvitsisi? Vaikka niitä jo jokunen kaapissa olisikin. Mutta eihän mulla ole mustavalkoista laukkua ollenkaan!

Sitten. Kohokuvioitu aurinkolasikotelo! Tälle keksin heti syyn, miksi piti ostaa. Mulla ei ole ainuttakaan koteloa aurinkolaseille, josta johtuen viimekesäiset lasit ovat melko naarmuuntuneita. Joten tässä kohtaa tarve on todellinen. 
Laukkua en ihan aikuisten oikeesti olisi tarvinnut. Mulla ON laukkuja. Mutta. En voinut itselleni mitään. Katsokaa nyt sitä.

Ostin minä jotain muutakin. Mustan ohuen liehukkeen, eli neuletakkimaisen...jakun. Miksi lie pitäisi oikeasti kutsua. Äidille. Ja nyt kyseinen ihminen pyysi minua katselemaan jotain siistimpää puseroakin. Silloin tällöin kantelen äiteelle vaatetta ihan pyytämättäkin, mutta tällä kertaa saan kattella ihan luvan kanssa.

Sitten meikälikalla kävi flaksi facebookissa arvonnassa ja kotiin kantoi postikusti kaulakorun! Aihe passaa meikäläiselle ko nenä naamaan,
https://www.facebook.com/kartano.resain?fref=ts