Olen ikuisuuden miettinyt, olisiko räpsyttimet mun juttu. Eräällä työkaverilla on aina ollut ja näyttäähän ne helpolta, ei tarvitse juuri meikkailla, kun näyttää jo freesiltä. 
Mua itseäni on kuitenkin hirvittänyt ajatus liimasta ripsissä ja mahdolliset allergiset reaktiot etc. 
Vastaan kuitenkin tuli paikallinen tekijä, joka vaikutti hyvältä. Koskaanhan ei voi tietää, vaikka olisi millaisia todistuksia, mutta hällä oli läjäpäin kuvia tekemistään ripsistä. Itselläni oli selkeä ajatus, että ripsien ei kuulu olla mitkään överit, monesti kun näkee sellaisia viuhkoja, että linnut tulee siipineen kateellisiksi. Silmät näyttää todella raskailta ja väsyneiltä, kun ripset ovat kuin kaksi mustaa sulkaa. 
Yllätyksekseni ripsien laittaja totesi heti ensalkuun, että mun omat ripset on hiivatin pitkät. Ne vaan on todella vaaleat. Oho, no. Kappas. Eli pituutta ei laitettu sitten yhtään, ainoastaan kaarevat ja mustat ripset, joiden pituus oli liki sama kuin omieni. 
Laitto oli yllättävän helppo juttu. Ainoastaan puolivälissä pidetty paussi aiheutti silmien vuotamista, mutta ei paljon. Kun  silmät avasi, liimahöyry sai tämän aikaan. Vesisumu, jota sumutettiin silmille, helpotti kuitenkin. 
Kaikkiaan hommassa meni kolmisen tuntia. 
Ja olihan se kiva, kun aamulla oli heti laitetumman näköinen. Uudet ripset laitettiin ennen meidän 10-v hääpäivä reissua, ja minua varoitettiinkin, että lämmössä saattaa ripset varista normaalia nopeammin. Ja niinhän ne teki, mutta silti ripsiä pysyi niin hyvin, ettei näyttänyt ihan hölmöltä (ei siis aukkoja rivissä tms).

Mutta vaikka ripset olivatkin ihan kivat, niin tässä vauva-arjessa ne tuntui kuitenkin turhalta ja olivat vähän kuin tiellä. Väsyneenä hinkkaa silmiään kuin huomaamattaan ja siitä ripset ei tykkää. Vaikka miten muistaisi pestä ohjeen mukaan ja harjaisi. Ehkä sitten uudelleen, kun taas ollaan työelämässä.

Pitää liittää kuvaa, kunhan saan kaivettua jostain tiedostojen perukoilta.